Saapuessani maneesiin juoksutti Mireille jo kaksi ja puolivuotiasta mustaa oria kauniilla ympyrällä. Olin pyytänyt henkilökuntaani rakentamaan maneesiin irtohypytykseen sopivat puitteet ja moitteettomasti he olivatkin toimineet. Itse olin hoitanut hallinnollisia asioita toimistossa, niin Mireille oli hakenut Poron tarhasta ja hoitanut sen kuntoon, sekä lämmitellyt orin.
"Miltä se vaikuttaa?" kysyin hevosenhoitajalta, joka siirsi katseensä rennosti ravaavasta orista minuun.
"Hyvälle, siinä näkee kyllä samoja piirteitä kuin Corpsessa, mutta se lämpeää nopeammin ja liikkuu joustavammalla askeleella. Oikein ilo silmälle", nainen virkkoi hymyillen vastaukseksi. Kevyt hiki oli noussut Poron karvaan ja pohdiskelin, pitäisiköhän sitä klipata jossain vaiheessa sen elämää. Mireille pyysi oria pysähtymään ja silmäili irtohypytyskujaa.
"Laitettiin Theon kanssa nuo nyt 40cm korkeuteen", hän kertoi viitaten esteisiin ja rapsutti hikista mustaa hevosta. Nyökkäsin. Siitä oli hyvä lähteä. Poro ei ollut hypännyt hetkeen, sillä en ollut nähnyt sitä tarpeelliseksi. Haaveilin kuitenkin ilmoittavani sen estevarsojen laatuarvosteluun, niin halusin hevoselle toistoja alle. Retki olisi sille jo muutenkin ensimmäinen oman tallin ulkopuolelle niin oli miellyttävämpää, jos edes irtohypytys olisi tuttua.
"Päästä se vain", kehotin naista, joka irrotti hevosen juoksutusnarusta ja päästi sen kujalle. Poro ei aikaillut, vaan nosti kauniin laukan ja ylitti pienet esteet huikealla ilmavaralla. Mireille oli varannut taskuunsa porkkanaa ja saikin riemastuneen ja hieman tanssahtelevan nuoren hevosen kalastettua kiinni.
"Otetaan seuraavaksi 60cm. Käyn nostamassa noita niin älä päästä sitä", huikkasin ja sujahdin nostamaan estekorkeutta. Porolla oli menohaluja ja huomasin, että Mireillellä oli hieman ongelmia pitää sitä kiinni. Mokomakin kärsimätön elukka.
"Jees, valmista! Päästä vaan!" huikkasin, kun olin saanut korkeudet haluamaani. Poroa ei tarvinnut kahdesti käskeä, eikä tämäkään korkeus tuottanut sille vaikeuksia.
"Otetaan sitten kunnolla ylös päin, kun lämppä on hoidettu", tuumasin Mireillelle, kun hevonen oli saatu kiinni. Nostin ensimmäisen esteen 80cm, toisen 100cm ja kolmannen 105cm. Annoin hevosenhoitajalle merkin ja hän päästi mustan salaman liikkeelle. Poro selkeästi tykkäsi haasteesta, mutta ei yllättynyt kasvaneesta estekoosta. Se hyppäsi hyvällä tekniikalla, korvat hörössä ja asetti luontaisesti askeleensa näppärästi esteiden välille. Hymyilin tyytyväisenä.
"Tämä riittää. Jäähkäätkö sen ja kylmää jalat vielä ennen kuin viet takaisin tarhaan?" kysyin vaalealta naiselta, joka nyökkäsi. Minua tähän ei tarvittu enää, olin nähnyt tarpeeksi ja olin tyytyväinen. Uskoisin Poron pärjäävän laatuarvostelussa näillä taidoilla - kaikki muu olikin sitten herran haltuun tämän hevosen kohdalla. En halunnut edes pohtia millainen työmää Junolla olisi edessään, kun orin ratsukoulutus pyörähtäisi kunnolla käyntiin.

Minulta oli päässyt jo monta rumaa sanaa tallin ensimmäisen kasvatin kanssa. Milloin nuori orivarsa oli karkuteillä ja milloin se tyhjensi harjapakin hoitotoimenpiteiden aikana. Tämäkään päivä ei ollut poikkeus. Ensin olin kalastellut yksivuotiasta nuorta oripoikaa tarhasta kauraämpärin avulla. Ongelma oli vain se, ettei Porolla ollut nälkä, joten sitä ei kaurani kiinnostaneet ollenkaan. Siitä oli miellyttävämpää esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja väistellä yrityksiäni ottaa riimusta kiinni. Olin luovuttanut ja jäänyt nojailemaan tarhan aitaan - kyllä ori vielä luovuttaisi. Eläessäni en ollut omistanut näin kuritonta hevosta ja rehellisesti minua hävetti valtavasti, että ensimmäinen kasvattini oli tällainen. Eikä kyse ollut siitä, etteikö oria oltaisi totutettu hoitotoimenpiteisiin tai antamaan tarhasta kiinni - se osasi halutessaan käyttäytyä korrektisti. Koska Poro oli huomannut, etten enää yrittänyt saada sitä kiinni, lähestyi nuori hevonen minua uteliaani. Yhtäkkiä ruoka olikin alkanut kiinnostaa sitä. Tyytyväisenä hevonen upotti turpansa ämpäriin ja sain naksautettua riimunarun kiinni riimuun.
"Olet sinä sellainen saatanan sikiö", mutisin hevoselle kuitenkin iloisena, että en joutuisi enää kalastamaan sitä tarhasta ja pääsisin vihdoin jatkamaan päivän toimia. Nöyrästi Poro seurasi minua talliin, sekä sävyisästi se jäi seisomaan käytävälle, kun kiinnitin sen molemmilta puolilta.
"Ei uskoisi, että Daiasta tulisi tuommoinen kiusankappale. Toki, syytän ihan vain Corpsea tuon elukan luonteesta", Theo oli ilmestynyt taas näköpiiriini murahtamaan arvionsa. Vaikka Corpse oli osoittanut paikkansa tallissa, niin tallimestari ei ollut lämmennyt orille - mitä ilmeisemmin ei myöskään tälle orin jälkeläiselle, vaikka Poron emä olikin yksi Theon lempihevosista. Kohautin harteitani. "Aina ei voi voittaa."