Corpsewalkerin isä Dirtkeeper on kansallisella tasolla hyvin menestynyt suuri ori, jonka ura on ollut poikkeuksellisen pitkä. Säkäkorkeutta Dirtkeeperillä on huiman 178cm verran ja se keikkuukin rodun ylärajalla. Nuorena Dirtkeeper oli kuulemma huomattavasti haastavampi hevonen kuin nykyään. Se oli nopea reagoimaan, herkkä ympäristölleen ja ratsastettavuudeltaan myös vaativa. Oikean ratsastajan löydyttyä palaset loksahtelivat paikalleen ja ori nousi nopeasti ikäluokkansa parhaimmistoon ja kilpaili kansallisten esteluokkien kärjessä.

Dirtkeeperin vahvuus on ollut ehdottomasti sen hyppyvoima. Teknisesti se ei ole maailman kaunein hyppääjä, mutta sen tapana on lähteä esteelle määrätietoisesti ja ylittää se hyvällä välillä. Nyt 24-vuotiaana Dirtkeeper on edelleen täysissä sielun ja ruumiin voimissaan. Edelleen siinä elää nuoruutensa kipakka kilpahevonen, mutta tutuille ihmisille se on alkanut jo pehmentyä. Varsinaisesti suurta määrää sillä ei ole jälkeläisiä, mutta 12 varsasta useampi on päässyt kilpakentille. Eritoten orin tyttäriä on kehuttu hyvärakenteisiksi, vahva jalkaisiksi ja voimakkaiksi hyppääjiksi.

Isänisä Spiderdigger on täysin toisenlainen tapaus. Se on niitä hevosia, joiden nimi sukutaulussa herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Jouduin selvittämään orin taustoja kissojen ja koirien kanssa, sekä käyttämään kaikki mahdolliset oljenkorret, ennen kuin sain muodostettua jonkinlaisen kuvan orin elämästä.
Kuitenkin sain selville, että ori syntyi pienelle saksalaiselle kasvattajalle, eikä sitä koskaan pidetty kovinkaan lupaavana hevosena. Nuorena sitä kuvailtiin erittäin voimakkaaksi ja hitaasti kypsyväksi. Sen liikkeet eivät olleet erityisen näyttävät, mutta hyppykykyä ja -voimaa siitä kuitenkin löytyi koko kylän tarpeksi. Ongelmaksi muodostui kuitenkin orin kokematon omistaja/ratasastaja. Spiderdiggerin kilpaura jäi kokemattoman omistajan takia lyhyeksi ja surulliseksi. Tulokset olivat hyvin epätasaisia: ori saattoi toisena päivänä hypätä puhtaan radan ja toisena päivänä se kieltäytyi täysin hyppäämästä estettäkään.

Ori ruunattiin hyvin nuorena, ilmeisesti toiveena oli helpottaa haastavampaa luonnetta. Se kerkesi astumaan vain yhden tamman, josta seurauksena oli Dirtkeeper. Jälkikäteen ajateltuna, tämä tekee minusta Corpsewalkerin isälinjasta mielenkiintoisen, koska tästä orista ei ole muita jälkeläisiä.

Spiderdiggerin myöhäisemmistä vaiheista tiedot ovat epävarmempia. Puskaradion kautta sain kuulla, että hevonen oli siirtynyt omistajalta toiselle ja lopulta päätynyt pieneen harrastetalliin, jossa se oli löytänyt itselleen sopivan paikan. Tietojeni mukaan ruuna pääsi kokeneemman ratsastajan luottoratsuksi kilpailemaan pikkuluokkia.

Isänemä Sweeper Keeper on yksi hienoimmista tammoista mitä olen nähnyt. Säkäkorkeutta tammalla on 170cm, mutta suuri koko ei tehnyt siitä millään tavalla kömpelöä. Se oli pitkärunkoinen, ryhdikäs ja tasapainoinen hevonen, jolla oli valtava laukka. Jo nuorena sitä pidettiin lupaavana tamma ja, jonka ympärille voisi rakentaa hyvän emälinjan.

Muistan pikkutyttönä katselleeni Sweeper Keeperin esittelyä lehdestä. Kuvassa tamma seisoi ryhdikkäänä korvat eteenpäin suunnattuna ja hymyilevä ratsastaja selässä. En tässä vaiheessa ymmärtänyt hevosten jalostamisesta yhtään mitään, mutta muistan ajatelleeni, että tuollaisen hevosen minä haluaisin talliini. Aikuisiällä pääsin näkemään tammalta muutaman startin ja tajusin, ettei kuva ollut tehnyt ollenkaan oikeutta kauniille hevoselle.

Sweeper Keeper kilpaili kansallisella tasolla ja oli tunnettu tasaisuudestaan. Se ei ollut missään nimessä sellainen hevonen, joka olisi nuoruudessaan ollut jo tykki - vaan tamma nosti tasoaan pikku hiljaa ja suoriutui erinomaisesti. Vaativilla radoilla sen harkitsevainen tapa hypätä tuli eduksi, sillä se ei hosunut ja uuvuttanut itseään turhaa.

Jalostuksessa Sweeper Keeperistä tuli vielä merkittävämpi. Nuoruuden ennustukset pitivät paikkansa ja sen jälkeläisissä näkyi hyvää laukkaa, vahvaa takaosaa ja harkitsevaa hyppytapaa. Tamma luonne periytyi hieman vaihtelevammin: osa varsoista oli hyvin rauhallisia ja miellyttäviä, osa taas peri emältään herkkyyttä ja nopeaa reagointia.

Corpsewalkerin emä Silent Guardian on sellainen tapaus, jonka ura olisi voinut näyttää erilaiselta ilman epäonnista jalkavammaa. Se nousi nopeasti nuorena kansalliselle tasolle taitavan ratsastajan kanssa ja oli tunnettu erittäin tarkoista lämmittelyrutiineistaan. Tamma niittänyt menestystä kansallisella tasolla taitavan ratsastajan kanssa. Silent Guardian ei kuulunut helppojen hevosten kastiin, mutta se syttyi selkeästi kisatunnelmasta. Kotona tamma oli täysin eri hevonen ja sitä pystyi kuvailemaan rauhalliseksi ja hieman jopa laiskaksikin, mutta radalle päästyään se syttyi liekkeihin.

Sen ura päättyi 12-vuotiaana jalkavammaan, joka ei koskaan sallinut paluuta kilpakentille. Vamma osui todella huonoon hetkeen, sillä tammaa valmisteltiin uuteen kilpailukauteen, jonka tavoitteena oli osallistua mahdollisimman moneen arvokisaan. Hevosen omistaja kuitenkin päätti pitää sen eikä Silent Guardianin kilpailu-ura jäänyt sen ainoaksi saavutukseksi.

Siitoskäytössä tamma osoittautui erinomaiseksi. Se oli hyvä synnyttäjä ja ennenkaikkea huolehtiva emä. Sen kerrotaan vahtineen ensimmäistä varsaansa niin tarkasti, ettei tallihenkilökunta mainannut päästä ensimmäisinä päivinä lähellekään varsaa. Seuraavien varsojen kohdalla tamma kuitenkin rauhoittui, vaikka sen kiintynyt jälkeläisiinsä säilyi.

Silent Guardianilla useampia jälkeläisiä, jotka ovat kilpailleet kansallisella tasolla. Täysin samanlaisia varsat eivät ole keskenään, mutta niissä on toistunut hyvä kilpailupää, vahva takaosa ja halu tehdä töitä ihmisen kanssa. Erityisen kiinnostavaa on ollut se, että tamma näyttää parantavan sellaisia oreja, joiden jälkeläisillä on taipumus olla herkästi kuumuvia. Tästä syystä sen nimeä on arvostettu kasvattajien keskuudessa.

Emänisä Vicious Bat on niitä oreja, jotka jokainen haluaisi hevosensa sukutauluun. Ykköspalkinnolla kantakirjattu, upeasti rakentunut tummaruunikko ori, joka oli jo nuorana sellainen hevonen, jota ihmiset pysähtyivät katsomaan. Sillä on hyvä kaula, vahva ylälinja, pitkä ja lihaksikas lautanen sekä vahvat jalat. Hyvän rakenteen lisäksi se liikkui hyvin, mutta todellinen lahjakkuus paljastui esteillä.

Omistautuneen omistajan kanssa Vicious Bat kilpaili niin este-, koulu- kuin kenttäkilpailuissakin. Monitaiturina tunnettua tummanruunikkoa on kehuttukin usein yhdeksi Sveitsin menestyneimmistä oldenburginhevosista. Se ei ollut yksittäisessä lajissa ylivoimainen, mutta monipuolisuus teki siitä poikkeuksellisen. Kenttäradoilla sen kestävyys ja rohkeus pääsivät oikeuksiinsa, kouluradalla upeat liikkeet toivat menestystä. Esteillä korostui orin itseluottamus.

Erityisesti orin jälkeläiset nostivat hevosen arvoa entisestään. Ensimmäiset varsat olivat hieman yllätyksellisiä, sillä osa niistä oli varsin kookkaita ja epätasapainoisia. Hitaasti kehittyvät varsat kuitenkin kasvoivat tasapainoisiksi ja perivät isältään vahvaa takaosaa ja hyviä jalkoja.

Vicious Batin suurin jalostuksellinen merkitys ei ollut siinä, että se olisisi tuottanut aina huippu hevosia, vaan enemmänkin siinä, että sen jälkeläisistä oli helppo rakentaa toimiva kilpahevonen. Useampi jälkeläinen nousi kansalliselle tasolle eri lajeissa ja juuri siksi orin nimi alkoi näkyä enemmän saksalaisten hevosten sukutauluissa.

Emänemä Guardian of Faith on tämän sukutaulun rakastettavin hevonen. Se oli omistajansa lellikki - eikä syyttä. Isomerkkinen tamma oli luonteeltaan lempeä, mutta kilpakentillä periksiantamaton ja tarkka. Se ei ollut näyttävin varsa, mutta nelivuotiaana siinä huomattiin olevan jotain erityistä.

Guardian of Faith oli ikäluokkansa paras sekä neljä- että viisivuotiaana. Yksi ehdoton vahvuus sillä oli: tasaisuus. Tamma teki aina parhaansa, eikä sen suorittamiseen littynyt turhaa draamaan. Se ei tarvinnut vahvaa ratsastajaa vaan enemmän ohjaajan, joka antoi sille aikaa ja tilaa ratkaista tehtävät itse.

Viisivuostiskauden jälkeen tamma astutettiin ja sen kilpaura jäi hetkeksi tauolle. Ensimmäisestä varsasta tuli kuitenkin niin lupaava, että omistaja päätti siirtää Guardian of Faithin siitostammaksi. Lopulta kuitenkin kohtalo vei hevosen takaisin kilpakentille. Tauon jälkeen se palasi kentille hämmästyttävän hyvässä kunnossa ja alkoi kerätä voittoja kansallisista luokista. Paluu teki siitä lähes kulttihahmon kotitallissaan. Guardian of Faith oli niitä hevosia, joiden ympärille muodostuu tarinoita, jotka kulkevat hevosen edellä uusille ihmisille.

Jalostuksessa tamman merkitys näkyy ennen kaikkea Silent Guardianissa. Emän kautta Corpsewalker on saanut lempeämmän ja tasapainoisemman puolen, joka tasapainottaa Dirtkeeperin kaltaisen voimakkaan suorittajan ominaisuuksia.