10.09.2026
Kesän kiireiden päivittelyä
Kevät ja kesä olivat olleet äärimmäisen kiireisiä. Olimme tiimin kanssa painaneet duunia viimeistä päivää ja se näkyi meissä kaikissa. Ei lohduttanut yhtään, että syksyn kilpailukausi oli jo ovella ja ensimmäiset ilmoittautumiset oli laitettu eteenpäin. Kesän aikana meille oli syntynyt kaksi uutta kasvattia oman nimen alle ja sen lisäksi olin shoppaillut aktiivisesti Saksassa ja Suomessa, sekä viimeisin hankintani oli tulossa mukaan kilpailureissulta britteihin vielä syksymmällä.
Vanhempien hevosten kanssa olimme keskittyneet enimmäkseen treenaamiseen ja kunnon vahvistamiseen tulevalle kaudelle. Olin keskustellut Junon kanssa siitä, että varmasti meidän tiimistä kuultaisiin loppuvuoden aikana ja ensi vuonna tähtäimessä häämöttivät jo isommat kisat. Esteratsujen joukkoon olin haalinut kasvamaan lupaavia kouluratsun alkuja, sekä allroundereita kenttään. Theo oli erityisen innoissaan kenttävarsoista ja mies olikin viettänyt pitkiä päiviä toimistossa suunnitellen treenirataa tallin lähiympäristöön. Minusta oli mukava nähdä, että mies oli innostunut noin kovasti uudesta työsarasta.
Elias ja Mireille olivat pitäneet itsensä kiireisenä varsojen kanssa. Niitä oltiin totutettu milloin mihinkin ja siinä oli annettu mielikuvitukselle valtaa. Olin onnellinen siitä, että tiimissäni oli kaksi energista nuorta hevosenhoitajaa pitämässä huolta eläimistä. Junon kanssa olimme istuneet monta aamua päät melkein yhdessä suunnittelemassa hevosten treeni- ja kilpailurytmiä ja neuvotelleet ratsuja kilpailuihin. Nopeasti laskettuna meillä oli yhdeksän kilpailukuntoista hevosta, joista Corpsewalkeriin Juno ei suostunut koskemaan. Oreista Kronttu ja Wyrmwood ja tammoista Daia, Hexe, Breeze, Safi ja Belle. Ensimmäiseen ulkomaan kilpailuun olimme päätyneet viemään Corpsen, Krontun, Wyrmwoodin ja Daian.
Varsojen suhteen katseeni oli käännetty ensimmäisiin estevarsojen laatuarvosteluun lähteineille, joista jopa kaksi oli omia kasvattejani. Poro ja Seela, sekä "vahinkoponi" Mikko oli ilmoitettu laatuarvosteluun ja jännitin jo nyt sitä päivää, jolloin joutuisin esittelemään hevoset arvioivalle silmälle.
Vanhempien hevosten kanssa olimme keskittyneet enimmäkseen treenaamiseen ja kunnon vahvistamiseen tulevalle kaudelle. Olin keskustellut Junon kanssa siitä, että varmasti meidän tiimistä kuultaisiin loppuvuoden aikana ja ensi vuonna tähtäimessä häämöttivät jo isommat kisat. Esteratsujen joukkoon olin haalinut kasvamaan lupaavia kouluratsun alkuja, sekä allroundereita kenttään. Theo oli erityisen innoissaan kenttävarsoista ja mies olikin viettänyt pitkiä päiviä toimistossa suunnitellen treenirataa tallin lähiympäristöön. Minusta oli mukava nähdä, että mies oli innostunut noin kovasti uudesta työsarasta.
Elias ja Mireille olivat pitäneet itsensä kiireisenä varsojen kanssa. Niitä oltiin totutettu milloin mihinkin ja siinä oli annettu mielikuvitukselle valtaa. Olin onnellinen siitä, että tiimissäni oli kaksi energista nuorta hevosenhoitajaa pitämässä huolta eläimistä. Junon kanssa olimme istuneet monta aamua päät melkein yhdessä suunnittelemassa hevosten treeni- ja kilpailurytmiä ja neuvotelleet ratsuja kilpailuihin. Nopeasti laskettuna meillä oli yhdeksän kilpailukuntoista hevosta, joista Corpsewalkeriin Juno ei suostunut koskemaan. Oreista Kronttu ja Wyrmwood ja tammoista Daia, Hexe, Breeze, Safi ja Belle. Ensimmäiseen ulkomaan kilpailuun olimme päätyneet viemään Corpsen, Krontun, Wyrmwoodin ja Daian.
Varsojen suhteen katseeni oli käännetty ensimmäisiin estevarsojen laatuarvosteluun lähteineille, joista jopa kaksi oli omia kasvattejani. Poro ja Seela, sekä "vahinkoponi" Mikko oli ilmoitettu laatuarvosteluun ja jännitin jo nyt sitä päivää, jolloin joutuisin esittelemään hevoset arvioivalle silmälle.