Vierailuni naapurimaahan ei ikinä pääty hyvin ainakaan tallimestarini mielestä. Tällä kertaa kohteena oli Heimdall, josta olin kuullut jo paljon hyvää. Ensimmäisenä Jenna esittelikin minulle vuotiaan tamman, joka esitteli säpäkän oloisen tammavarsan. Samalla nainen kertoi minulle tamman isästä, joka oli entisen laukkahevosen ja uskottavan kenttäratsun jälkeläinen. Naurahdin tälle faktalla itsekseni, mutta nähdessäni orin olin jo täysin myyty. Juuri hyvin kenttäratsujen perässä olin tänne lähtenytkin ja tässä oli potenttiaalia jo paljon. Minua myös kiehtoi tamman takana oleva täykkäriveri, sekä saksalaista alkuperää oleva Westfalen. Kummatkin olivat minulle täysin uusia tuttavuuksia rotujen saralla. Theo oli kehottanut väistämään täykkäreitä kuin ruttoa, mutta harvemmin minä tallimestarini mielipidettä hankintojeni suhteen kyselin.