Heimdall Fevfronia, tutummin meillä päin pelkkä Ronja, on ulkoisesti äärettömän kaunis katseenvangitsija - ja siihen sen miellyttävät ominaisuudet sitten jäävätkin. Ronja on tulisieluinen kipinä, johon on ryöpsähtänyt reilulla kädellä herkkyyttä. Rutiinit auttavat tasapainoittamaan kipakan hevosen luonnetta, mutta kaikkea täsmällisellä työskentelylläkään ei voi pelastaa.

Ronja on ehdottomasti vain kokeneen ja määrätietoisen ihmisen käsiteltävissä. Tamma koittaa kyllä keksiä kaikki metkut hankaloittaakseen hoitotilannetta, mutta lähes aina se jää vain uhkailuksi. Tamma ei ole satuttanut ketään, mutta se kyllä luimistelee ja nostelee takasiaan kuin pahinkin murhanhimoinen jänis. Oikeastaan siili kuvaisi Ronjaa paremmin. Sillä on piikit, mutta se on vain puolustautumiseen. Hoitotilanteet menevät parhaiten, kun asiat tekee nopsaan ja määrätietoisesti. Tammalla ei ole kärsivällisyyttä seisoa pitkiä aikoja paikallaan ja levottomammaksi ja kiukkuisemmaksi se tulee, mitä kauemmin tilanne kestää.

Ratsuna Ronja on vaativa. Se on herkkä, sekä kuumuu hirvittävän nopeasti. Tamma vaatii selkäänsä ratsastajan, joka on kartalla siitä, miten suostutella hevonen toimimaan yhteistyössä. Pienikin virhe tai vääränlainen pyyntö saa Ronjalta palautteen takaisin.

Sileällä tamman kanssa työskentely on tasapainottelua. Se hallitsee kehonsa, sekä parhaimmillaan pystyy näyttävään työskentelyyn. Sillä on isänsä tavoin vahva laukka, jonka säätely vaatii ratsastajaltaan paljon. Myös vauhtia tammalla on runsaasti, jolloin kaikki hidastavat ja kokoavat liikkeet vaativat siltä paljon. Pehmeällä kädellä ratsastaessa se on kuitenkin loppuunsa ihan yhteistyökykyinen persoona, paitsi jos ratsastaja tekee virheitä.

Esteillä tamma on hieman holtiton. Se kyllä hyppää ja tyylikkäästi, mutta usein se puskee myös pidätteen läpi tai kokee oman ratkaisunsa paremmaksi. Helpoimmalla tamman kanssa pääsee, kun sen antaa työskennellä esteillä mahdollisimman paljon oman mielensä mukaan. Se kyllä osaa arvioida kohtuullisen hyvin ponnistuspaikkansa. Tammalla on myös hyvä esteäly, mutta se tarvitsee etenkin tukea sarjaesteisä, jotta hyppääminen ei mene täysin roiskimiseksi. Sen ongelmat tulevat esiin kokoamisessa.

Maastoesteillä sillä on vauhtia ja rohkeutta hypätä. Erikoisemmatkaan esteet eivät ole koskaan häirinneet tätä tammaa. Se tuntuu menevän läpi harmaan kiven niin tahtoessaan. Täytyy sanoa, että maastossa tamma on parhaimmillaan ratsuna. Se on luotettava kaikissa tilanteissa ja tällöin ratsastajankaan ei tarvitse puuttua liikaa tammaan menoon, joka taas johtaa siihen ettei se juurikaan kuumu.

Kisapaikalla tammaan on kuitenkin asennettu erillinen ruutivarasto, jota se ei tarvitse mihinkään. Se on vielä nopeampi sytytteinen kuin kotona ja saattaa tanssahdella paljonkin. Varmimmillaan tämän kanssa pääsee, kun istuu selässä ja pyytää erillisen taluttajan. Muita hevosia tamma ei oikein siedä kisapaikoilla omaan tilaansa, joten punainen häntärusettikin on aina paikallaan laittaa.