28.02.2026
Epäonnea
|
Päiväkirja
|
Omistaja
Huokaisin syvään ja vilkaisin vierelläni seisovaa tallipoikaa, joka katseli vakavana maneesissa vapaasti liikkuvaa tammaa. Elias oli tullut toimistooni hieman vaikeana ja kertonut, että Hexen liike näyttää omituiselta. Vaikka pojalla ei ollutkaan paljoa ikää, oli hän kokenut hevosmies ja kuvailu siitä, että liike on omituinen, riitti kertomaan minulle asian vakavuudesta. Hexe oli yksi Eliaksen lempitammoista, vaikka hän hoitikin kaikkia hevosia samalla lempeydellä. Tiesin kuitenkin Hexen saavan muutaman ylimääräisen porkkanan silloin tällöin - tai hieman pidemmän talutuslenkin kuin muut.
"Se varoo aika pahasti oikeaa etusta", totesin ääneen ja villapipon pukenut poika nyökkäsi vakavana.
"Niin varoo. Aamulla se oli vielä ihan ok", Eliaksen ääni värähti hieman. "Hain sen tarhasta ja se varoi jalkaansa aika pahan näköisesti. Tulin sitten hakemaan sinut."
Olin pyytänyt poikaa tuomaan tamman maneesiin. Jos kyse olisi ollut pienestä ruhjeesta tai syy olisi ollut yksinkertainen niin poika ei olisi tullut edes kertomaan minulle siitä.
"Käytkö ottamassa Hexen kiinni ja ravuuta sitä vähän", pyysin ja pipopää tarttui heti toimeen. Tamma varoi selkeästi etustaan rankasti. Viitoin heidät takaisin luokseni ja huomasin kuinka Elias yritti lukea kasvoiltani vastauksia. Kohautin hartioitani ja annoin käteni hetkeksi Hexelle haisteltavaksi. Pikkutamma puhalsi lempeästi ilmaa sieraimistaan. Se oli hyvällä luonteella varustettu persoona. Liu'utin käteni sen kaulalta lavalle ja siitä jalkaa pitkin alas. Hevonen värähti ja huomasin korvien asennon vaihdoksen.
"Shh tyttö, yritän olla varovainen", juttelin hevoselle ja huomasin kuinka Elias rapsutteli tammaa rauhoittavasti. Lämpö tuntui sen etupolvessa. Kurtistin kulmiani ja annoin käteni liukua yhä alemmas ja tarkistin, ettei muu osa jalasta lämpöillyt. Selkeästi ongelmat olivat vain tamman polvessa ja muuten jalka oli kunnossa. Mitään ulkoista ruhjetta siinä ei kuitenkaan näkynyt.
"Jossain se on loukannut polvensa", totesin ja suoristin selkäni katsoen Eliasta.
"Niin, huomasin, että se on lämpöisempi... Pitää varmaan pyytää eläinlääkäri vilkaisemaan sitä. Mietin, että tuleeko siitä enää kilparatsua..." poika tuumaili hiljaiseen ääneen.
"En minäkään sitä tiedä. Ei minulla oli röntgenkatsetta eikä ennustajan kristallipalloa. Vie Hexe talliin ja kylmää jalka, niin minä soitan eläinlääkärin käymään", totesin ja selkeästi Elias tarvitsi vain suoraviivaiset ohjeet, miten toimia. Rakkaus hevosta kohtaan oli hämärtänyt nuoren miehen ajattelun ja hän selkeästi oli käynyt päässään läpi pahimmat skenaariot. En minäkään toivonut, että Hexen kilpaura päättyisi, mutta se ei olisi mikään maailman loppu. Tammalla olisi annettavaa vielä jalostuksellisessa mielessä paljonkin. En ollut halunnut astuttaa sitä vielä, sillä se oli ollut hyvässä vedossa ja kohonnut nopeasti kilpailemaan kansalliselle tasolle. Kuitenkin eläinlääkärin tuomio vasta vahvistaisi epäilykseni ja auttaisi tekemään päätöksen kuntouttamisesta. Estehevoselle jalkavaivat olivat aina hieman kinkkisempiä kuin esimerkiksi kouluratsulle. Hexe on vielä kohtalaisen pieni tamma, niin kevyessä liikutuksessa jalka voisi hyvin kestää normaalia elämää, mutta ei kilpahevosen elämää.
"Se varoo aika pahasti oikeaa etusta", totesin ääneen ja villapipon pukenut poika nyökkäsi vakavana.
"Niin varoo. Aamulla se oli vielä ihan ok", Eliaksen ääni värähti hieman. "Hain sen tarhasta ja se varoi jalkaansa aika pahan näköisesti. Tulin sitten hakemaan sinut."
Olin pyytänyt poikaa tuomaan tamman maneesiin. Jos kyse olisi ollut pienestä ruhjeesta tai syy olisi ollut yksinkertainen niin poika ei olisi tullut edes kertomaan minulle siitä.
"Käytkö ottamassa Hexen kiinni ja ravuuta sitä vähän", pyysin ja pipopää tarttui heti toimeen. Tamma varoi selkeästi etustaan rankasti. Viitoin heidät takaisin luokseni ja huomasin kuinka Elias yritti lukea kasvoiltani vastauksia. Kohautin hartioitani ja annoin käteni hetkeksi Hexelle haisteltavaksi. Pikkutamma puhalsi lempeästi ilmaa sieraimistaan. Se oli hyvällä luonteella varustettu persoona. Liu'utin käteni sen kaulalta lavalle ja siitä jalkaa pitkin alas. Hevonen värähti ja huomasin korvien asennon vaihdoksen.
"Shh tyttö, yritän olla varovainen", juttelin hevoselle ja huomasin kuinka Elias rapsutteli tammaa rauhoittavasti. Lämpö tuntui sen etupolvessa. Kurtistin kulmiani ja annoin käteni liukua yhä alemmas ja tarkistin, ettei muu osa jalasta lämpöillyt. Selkeästi ongelmat olivat vain tamman polvessa ja muuten jalka oli kunnossa. Mitään ulkoista ruhjetta siinä ei kuitenkaan näkynyt.
"Jossain se on loukannut polvensa", totesin ja suoristin selkäni katsoen Eliasta.
"Niin, huomasin, että se on lämpöisempi... Pitää varmaan pyytää eläinlääkäri vilkaisemaan sitä. Mietin, että tuleeko siitä enää kilparatsua..." poika tuumaili hiljaiseen ääneen.
"En minäkään sitä tiedä. Ei minulla oli röntgenkatsetta eikä ennustajan kristallipalloa. Vie Hexe talliin ja kylmää jalka, niin minä soitan eläinlääkärin käymään", totesin ja selkeästi Elias tarvitsi vain suoraviivaiset ohjeet, miten toimia. Rakkaus hevosta kohtaan oli hämärtänyt nuoren miehen ajattelun ja hän selkeästi oli käynyt päässään läpi pahimmat skenaariot. En minäkään toivonut, että Hexen kilpaura päättyisi, mutta se ei olisi mikään maailman loppu. Tammalla olisi annettavaa vielä jalostuksellisessa mielessä paljonkin. En ollut halunnut astuttaa sitä vielä, sillä se oli ollut hyvässä vedossa ja kohonnut nopeasti kilpailemaan kansalliselle tasolle. Kuitenkin eläinlääkärin tuomio vasta vahvistaisi epäilykseni ja auttaisi tekemään päätöksen kuntouttamisesta. Estehevoselle jalkavaivat olivat aina hieman kinkkisempiä kuin esimerkiksi kouluratsulle. Hexe on vielä kohtalaisen pieni tamma, niin kevyessä liikutuksessa jalka voisi hyvin kestää normaalia elämää, mutta ei kilpahevosen elämää.