Huh huh, kyllä Euroopan läpi autoilu on rankkaa - etenkin isolla autolla, jossa on kolme hevosta ja yksi poni. Koska eläinten hyvinvointi on aina ykkössijalla, niin ensimmäisenä oli vuorossa hevosten purkaminen ja sijoittaminen omiin karsinoihinsa. Olin antanut jo varoituksen Eliakselle ja Mireille noin puolta tuntia etupeltoa. Onneksi hevosenhoitajani olivat näppäriä ja odottelivat valmiina tallin pihassa. Kolmen ihmisen voimin hevosten purkaminen sujui sulavasti, mutta taluttaessani tummanpunaiseen kuljetusloimeen puettua ponia pihalle hevosrekasta kuulin Theon murahtavan.
"Mikä tuo on", miehen äänensävy oli tumma, sekä hieman uhkaavakin. Jos olisin ollut koira, niin olisin hieman kyykännyt ja vetänyt korvani luimuun. Minusta miehen kysymys ei vaatinut vastausta, sillä näkihän hän itsekin nuoren orin, joka tanssahteli riimunarussa ja puhisi hieman jännittyneenä.
"Tuo on joko kitukasvuisin puoliverinen mitä olen nähnyt tai sitten sen ei kuuluisi olla täällä ollenkaan", miehen ääneen ei ollut tullut yhtään lämpöä, mutta Harri oli kiinnostunut Theosta. Poni lähestyi rohkeasti yrmyä tallimestaria ja sen tummissa silmissä oli pilkettä.
"Ei, se on Harrin poika Mikko. Se on läiskäponi!" Sain kerättyä itseni ja esitettyä, että näin tämän piti mennä. Kyllähän yksi ratsuponi piti puokkien seassa olla.
"Harryn poika Mikko..." mies mutisi, mutta samalla hänen kätensä rapsuttivat valkeaa turpaa, jonka poni oli työntänyt miehen käsiin.
"Katso, se tykkää sinusta", virnistin miehelle. Tiesin, että Theo sulattaisi tämän paljon helpommin kuin osan muista hankinnoistani.
"Mitä sinä tälle olet suunnitellut?" mies kysyi kulmaansa kohottaen.
"Sitä samaa mitä muillekin. Se kisaa, käy arvosteluissa ja niittää tallille mainetta ja kunniaa", tuumasin kohauttaen hartioitani. Eihän se nyt ollut varmaan kuin vajaa 30cm pienempi kuin puoliveriset, niin ihan hyvin sen kanssa voisi tehdä samoja asioita.
"Saat varmaan sitten etsiä jonkun junnuratsastajan sille", mies murahti taputtaessaan ponia vielä vaalealle turvalle ja lähtiessään edeltäni talliin. No, se oli ollut helppoa. Mikko oli hyväksytty talliin helpommin kuin olin kuvitellut.
"No, tervetuloa Grimoir Stablee ponipoika", naurahdin hevoselle, ja lähdin viemään sitä uuteen kotitalliinsa.